Fysioterapia 3/93

FELDENKRAIS-MENETELMÄ - OPPIMISTA LIIKKEEN AVULLA

Moshe Feldenkrais (1904-1984) kehitti oppimismenetelmän, jossa pienten, helppojen liikkeiden avulla tutkitaan kehon toiminnallisia yhteyksiä. Muodollisesti Feldenkrais-menetelmä painottuu liikesuoritukseen ja kehon funktioihin, mutta perustana on käsitys, että muutos ihmisen toimintamalleissa voi tapahtua vain kokonaisvaltaisen muutoksen kautta.

Moshe Feldenkrais oli fysiikan tohtori. Nuorena hän oli menestyksekäs urheilija, mutta jalkapallossa syntynyt polvivamma, jota ei senaikaisin kirurgisin menetelmin voitu hoitaa, sai hänet miettimään, miten polvivamman kanssa voisi tulla toimeen.
Toinen syy hänen mielenkiintoonsa erityisesti ihmiskehon toimintaan ja lopulta ylipäätään ihmistä kohtaan johtui hänen judoharrastuksestaan. Feldenkrais oli mustan vyön judoka.
Feldenkrais tutki ensin käytännössä omia liikkeitään ja liikemallejaan. Hän mietti, miten hän voisi muuttaa niitä niin, että kipeä polvi häiritsisi häntä mahdollisimman vähän. Tämän prosessin kautta hän koki itse, mitä oppiminen on.
Perehtyessään myöhemmin kirjallisuuden, omien tutkimustensa ja kokeidensa avulla erityisesti neurofysiologiaan ja -psykologiaan sekä työskennellessään yhdessä eri alojen tiedemiesten kanssa, hän havaitsi merkittäviä yhteyksiä esimerkiksi fysiikan lakien, hermostollisten tapahtumien ja emootioiden välillä.
Omien sanojensa mukaan Feldenkrais ei kuitenkaan kehittänyt mitään uutta, vaan pikemminkin sovelsi jo olemassaolevia tietoja käytäntöön. Hänen nerokkuutensa perustuukin taitoon yhdistellä eri alojen tietoa ja tutkimustuloksia toisiinsa ja opettajan kykyyn käyttää tietojaan ja taitojaan hedelmällisen oppimistilanteen luomiseen.
Ajankuluessa Feldenkrais huomasi, että liikemallin muuttaminen vaatii paljon enemmän kuin vain sen, että jokin kehonosa parannetaan tai pelkkä motorinen suoritus muuttuu. Ensin on opittava oppimaan.

Aisteja herkistettävä, kokeilua korostettava

Feldenkraisin mielestä oppimista on se, että kykenee vastaamaan eri tavoin samaan ärsykkeeseen. Ihmisellä tulisi olla vaihtoehtoja toimia tilanteen vaatimalla tavalla, ei vain hänen omien tapojensa
mukaan. Oppiakseen ihmisen on herkistettävä aistejaan, jotta hän kykenisi havaitsemaan yhä pienempiä eroja ärsykkeissä. Pelkällä voimanlisäyksellä totuttu liikemalli johtaa vain umpikujaan. "Narrit eivät huomaa", sanoo vanha sananlasku. Henkilö, jonka tuntoaisti ei toimi riittävän herkästi, ei voi havaita eroja; hän ei koe ja tunne mitään eroa esimerkiksi tämän tai tuon istuma-asennon välillä.
Ihmisen aistit ovat rakentuneet niin, että hän kykenee havaitsemaan sitä pienempiä eroja, mitä heikompi ja pienempi alkuärsyke on. Jos esimerkiksi kannan aivan täyteen pakattua ostoskassia, en huomaa ostoskassin painon keventyvän, jos joku nappaa päällimmäisenä olevan kukkaroni. Jos sen sijaan jo alunperin ärsyke on pieni - kannattelen vaikkapa kahta tulitikkulaatikkoa kämmenelläni, huomaan painoeron heti, jos toinen niistä otetaan pois.
Tämä sama laki pätee kaikkien aistien kohdalla. Mitä pienempi alkuärsyke sitä pienempiä eroja kykenemme havaitsemaan. Feldenkrais-harjoitusten tarkoituksena onkin aluksi saada lihasjännityksen määrä vähenemään liikesuorituksessa.
Jotta henkilö voisi havaita eroja ponnistelun määrässä, on ponnistelun itsensä ensin vähennyttävä. Ja jotta liikkeen voisi suorittaa paremmin, helpommin ja kontrolloidummin, se vaatii herkistyneempää havaintokykyä.
Oppiminen ei ole kuitenkaan vain liikesuorituksen muutos, se on kokonaisvaltainen muutos ihmisessä; "toimiminen uudella tavalla on ajattelua".
Vaatiessamme toisilta tai itseltämme muutosta, me yleensä vain oletamme, että se on tehtävissä. "Älä seiso aina vasemmalla jalallasi!" tai "Seiso suorassa!". Miksi me luulemme henkilön sitten tekevän toisin kuin pitäisi? Kun pieni lapsi opettelee esimerkiksi kävelemään, ei kenellekään tule mieleenkään ohjata tai korjata toimintaa verbaalisesti.
Lapsen annetaan kokeilla ja kokea eri vaihtoehtoja. Feldenkrais nimittää tällaista oppimista orgaaniseksi oppimiseksi. Tämä on yksi menetelmän tärkeitä periaatteita; pois ohjeiden ja määräysten noudattamisesta ja antamisesta, takaisin kokeilemaan ja kokemaan itse.
Feldenkraisin mielestä ihmisen on "seurattava omaa nenäänsä". Jokainen voi omaksua uuden liike-ja toimintamallin vain henkilökohtaisen kehitysprosessin kautta. Kukaan meistä ei ole oppinut taitojaan ennen kuin on kokeillut ja kokenut ne itse, sillä parhaimmatkin sanalliset ohjeet ovat vain summittaisia.
Sitä paitsi ketään ei voi sovittaa ulkoapäin annettuun ihanteeseen. Parhaimmillaankin ihminen voi vain lähestyä ihannetta saavuttamatta sitä kuitenkaan koskaan. Jos oma kokemus puuttuu, toteutuu väittämä: "Mitä suurempaa muutosta sinulta vaaditaan, sitä varmemmin pysyt entiselläsi".

Feldenkrais kehitti oppimismenetelmän - ei terapiaa

Feldenkraisin mielestä oppimista ei voi tapahtua ilman liikettä. Se tarkoittaa, että liike on osa jokaista oppimistapahtumaa. Teoreettisessa pääteoksessaan "Body and Mature Behaviour" Feldenkrais pohtii liikkeen ja ihmisen muiden ulottuvuuksien eli ajattelun, emootioiden ja aistihavaintojen välistä suhdetta.
Hän on sitä mieltä, että ne ovat samanaikaisia ja oppimisprosessi on kokonaisvaltainen. Hänen mielestään ajattelu, emootiot ja aistihavainnot ovat olemassa yhtä aikaa liikkeen kanssa. Feldenkrais oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että juuri liike on helpoin tapa oppia havainnoimaan itseään. Liike on konkreettisin ja yksinkertaisin näistä ulottuvuuksista ja siten kaikille mahdollinen. Liikesuorituksella ei kuitenkaan ole tärkein, vaikka kylläkin näkyvin rooli oppimisessa. Liikkeiden ja liikemallien on palveltava henkilöä itseään, ei hänen ympäristöään tai hänen tapojaan.
Feldenkrais korosti kehittäneensä oppimismenetelmän, ei terapiaa. Siksi puhutaankin oppitunneista, mikä viittaa oppilaan oman kokemuksen merkitykseen. Muutos ihmisen liike- ja toimintamallissa on oltava henkilön itsensä aikaansaama. Hänen on myös itsensä havaittava muutos, jotta hänellä olisi mahdollisuus käyttää toimintamallia arkielämässään.
Feldenkrais-menetelmä on yhteisnimi kahdelle toisiinsa kiinteästi liittyvälle tekniikalle. Funktionaalisella integraatiolla (Fl) tarkoitetaan yksilötuntia. Se on sovellettu kunkin ihmisen yksilölliseen tilanteeseen ja tarpeisiin. Kommunikaatio tapahtuu pääasiassa nonverbaalisesti, manuaalisesti ja kosketuksen välityksellä.
Tietoisuus liikkeen avulla (TiLA) tarkoittaa ryhmätuntia, jossa jokainen osallistuja "kääntää" sanallisesti annetut ohjeet oman kehonsa liikekielelle. Tärkeää on se, että henkilö kykenee kuuntelemaan ja tekemään harjoitusta ja siihen tarvittavia muutoksia keskeyttämättä liikettä. Tällä tavoin opimme tekemään, mitä ajattelemme ja ajattelemaan, mitä teemme.
Molemmissa tekniikoissa tutkitaan erityisesti taktiilis-kinesteettisen ja proprioseptiivisen aistihavainnon avulla oman kehon toimintaa, kehonosien suhteita toisiinsa, kehonosien ja kokonaisuuden suhdetta ympäröivään tilaan, kehon hahmottamista, eri kehonosien painoa, pituutta ja niin edelleen.
Nämä ovat aistihavaintoja, joita ei normaalisti tarkkailla. Tämä johtuu siitä, että olemme tottuneet ajattelemaan päämäärää ja tulosta. Huomiomme on jatkuvasti enemmän tulevassa kuin nykyhetkessä. Se, mitä keho tekee ja miltä se tuntuu juuri nyt jää valitettavasti huomaamatta. Ellen tiedä mitä teen ja ennen kaikkea miten teen, kuinka voisin muuttaa toimintaani joksikin muuksi, uudeksi, josta minulla on vielä vähemmän tietoa ja kokemusta.
Feldenkrais on todennut: "Kun tiedät mitä teet, voit tehdä mitä haluat."
Fyysikkona Feldenkrais korosti painovoiman merkitystä kehon toiminnassa. Ihmiskehon pystyasento mahdollistaa äärimmäisen helpon liikkumisen.
Seistessä ja kävellessä tai yleensä pystyasennossa lihasten on kuitenkin pääsääntöisesti tehtävä työtä painovoimaa vastaan säilyttääkseen kehon tasapainon. Jotta pystyasennossa syntyneet liikemallit eivät automaattisesti pyrkisi toteutumaan, useimmat harjoitukset tehdään ainakin aluksi makuuasennossa. Näin painovoimaa vastaan tehtävä lihastyö eliminoituu.
Tämä taas mahdollistaa sellaisen aisti-informaation vastaanottamisen, joka ei liity painovoimaan sopeutumiseen. Kun ponnistelu näin vähenee ja sen seurauksena havaintokyky herkistyy, henkilö kykenee havaitsemaan pienempiä eroja aisti-informaatiossa. Feldenkraisin mielestä ihminen kykenee toimimaan ja käyttämään omaa kehoaan sitä paremmin mitä pienempiä eroja hän kykenee havaitsemaan.
Jotta ihminen kiinnostuisi liikkeiden tekemisestä, sen täytyy tuntua jonkinlaiselta seikkailulta. Seikkailulle on ominaista, ettet tiedä, mitä matkalla tapahtuu ja mikä on lopputulos.
Feldenkrais-harjoittelulle onkin tyypillistä tässä ja nyt -havainnointi. Sitä kautta tekeminen sinänsä muuttuu tärkeäksi. Päämääräkin on tärkeä ajallaan, muttei koko ajan.

Virheistä oppii

Menetelmän tarkoituksena ei ole opettaa mitään "oikeaa" toimintamallia, ryhtiä tai hengitystä. Oikea toiminta määräytyy aina tilanteen mukaan. Jos ihmisellä on valikoimissaan useampia toimintamalleja, hänen hermostonsa on kyllin älykäs valitsemaan niistä kuhunkin tilanteeseen sopivan ja parhaimman mahdollisen kuten Feldenkrais asian ilmaisee.
Jos toimintamalleja on vain yksi, voi valita vain tekemisen ja tekemättä jättämisen välillä. Virheistä ihminen oppii, virhe on opettelevalle oikeaa toimintaa. Virheet on voitava kokea jopa korostetusti, niin että henkilö lopulta tietää ja tuntee, millainen virheellinen suoritus on. Virhe on oppimisen tärkeimpiä osatekijöitä.
Jotta uudet liikemallit voisivat toteutua, on pyrittävä tekemään harjoitukset mahdollisimman hitaasti. Tällöin vanha totuttu tapa pystytään välttämään.
On olemassa myös muita keinoja välttää totuttu liikesuoritus. Esimerkiksi tavanomaisia liikkeitä tehdään hyvin erikoisissa alkuasennoissa tai tehdään niin erikoisia liikkeitä, että niiden tekeminen
vanhan tavan mukaan on mahdotonta.
Liikkeet vaikuttavat tällöin niin oudoilta, etteivät henkilön aikaisemmat mielikuvat ja käsitykset omista taidoista vaikuta suoritukseen.
Hyvin usein oppituntien kulku myötäilee yksilönkehityksen kulkua. Tiettyä toimintaa tapaillaan ensin kokonaisvaltaisesti "vauvanomaisen" liikkumisen kautta ja eriytetään toimintaa vähitellen. Menetelmässä käytetään myös paljon mielikuvaharjoittelua ja monesti hyvin hämmästyttävin tuloksin.
Feldenkraisin mielestä liike on enemmän kuin vain se, mitä teemme - liike tekee meistä sen, mitä olemme.

Kirjoittaja:
Päivi Nikula,
Feldenkrais-opettaja,
fysioterapeutti
Oulu

Feldenkrais-menetelmää voivat opettaa nelivuotisen koulutuksen käyneet Feldenkrais-opettajat.

Kirjallisuutta:
(1) Feldenkrais M.: Body and Mature Behaviour; a Study of Anxiety, Sex, Gravitation and
Learning. Routeledge and Kegan Paul. London. 1949.
(2) Feldenkrais M.: Awareness Through Movement; Health Exercises for Personal
Crowth. Harper & Row. New York. 1972,1977.
(3) Feldenkrais M.: The Case of Nora; Body Awareness as Healing Therapy. Harper &
Row. New York. 1977. (out of print)
(4) Feldenkrais M.: The Elusive Obvious. Cupertino. California. MetaPublications.1981.
(5) Feldenkrais M.: The Master Moves. Cupertino. California. Meta Publicationsa. 1984.
(6) Feldenkrais M.: The Potent Self. Harper & Row. San Fransisco. 1985.