Aamun rauha

Aika; mennyt, tämä hetki, tuleva.

Kun asuin Saksassa 80-luvulla paikallislehti teki minusta haastattelua. Lopuksi kysymys, mitä ajatuksia, odotuksia tulevaisuudelle?

Vastasin, että minulle on vain tämä hetki, ei tulevaisuutta. Silloinen aviomieheni kauhistui, miten sinulla ei ole tulevaisuutta, masennuksen merkkikö tämä on ?

En ollenkaan kokenut niin. Olin vaan totaalisen uppoutunut sen hetkiseen elämään, se imi minut kokonaan. Kyllä niinkin saa elää. Olen iloinen, että olen uskaltanut kulkea omia polkujani. Ja välillä saa yhtä hyvin kulkea toisten polkuja. Mitä vähemmän lausumattomia sääntöjä ja edellytyksiä sitä parempi !

Olen nauttinut kansainvälisen Feldenkrais seminaarisarjan luennoista ja tunneista. Monia todella hienoja ohjaajia. Keskiössä ihmisen vapaus ja tila löytää itse, turvallisessa, ilmavasti luotsatussa ympäristössä. Ja kunnioitus jokaisen löydöksiä kohtaan.

Nyt kuitenkin 70-vuotiaana minulla on tulevaisuus. Suunnitelmia, odotuksia, toiveita. Se on hauskaa.

Kevättä odotellaan nyt ihan ekana ja pitkää vaelluslenkkia Kipinän kanssa, ihan kohta.

Iloa päivääsi, kuulumisiin !