Koti

Sunnuntai 16.3.2025 klo 8.47 - Raisa

Sunnuntaina aamusella kuljin hiljaisissa huoneissa, valo siivilöityi sisään ja yhtäkkiä tuntui kodilta ! Olen asustellut täällä osa-aikaisesti vuodesta 1995, suvun kesätalossa. Ja Sirkkalan eli talomme mailla koko elämäni, vuodesta 1954. Omana ja samalla vieraana.

Tokrajärven taloni koin kodikseni, kylällä olin osallinen ja kuitenkin myös ulkopuolinen, asuin Tokrajärvelläkin osa-aikaisesti.

Ja nytkin olen virallisesti helsinkiläinen, sielläkö siis kotini, Töölössä ?

Viimeiset 50 vuotta olen asunut jossain mihin en ole täysin kuulunut, en koko iktselläni tai ajallani tai viranomaisesti. Ulkopuolisuuden kokemus mukanani. Ja kuitenkin aina omasta valinnastani.

Ihmisen valinnat ovat aina niin monisyisiä, ihmetyttäviä. Kuinka ymmärtää toista ? Ei kuitenkaan ikinä tiedä koko stooria.

Tunne yhdistää, hetken jakaminen, yhteys juuri tässä ja nyt, yhdessä koettu. Ja sitten se kokemus jää jokaisessa elämään omanlaisenaan.

Olen kuitenkin tosi onnellinen aamun tunnoistani, tuntui kodilta, omalta, lämpimältä, viihtyisältä. Olen siitä kiitollinen, että olen saapunut tähän.

Viihtyisää päivää toivotan !

Aamun rauha

Sunnuntai 9.3.2025 klo 8.21 - Raisa

Aika; mennyt, tämä hetki, tuleva.

Kun asuin Saksassa 80-luvulla paikallislehti teki minusta haastattelua. Lopuksi kysymys, mitä ajatuksia, odotuksia tulevaisuudelle?

Vastasin, että minulle on vain tämä hetki, ei tulevaisuutta. Silloinen aviomieheni kauhistui, miten sinulla ei ole tulevaisuutta, masennuksen merkkikö tämä on ?

En ollenkaan kokenut niin. Olin vaan totaalisen uppoutunut sen hetkiseen elämään, se imi minut kokonaan. Kyllä niinkin saa elää. Olen iloinen, että olen uskaltanut kulkea omia polkujani. Ja välillä saa yhtä hyvin kulkea toisten polkuja. Mitä vähemmän lausumattomia sääntöjä ja edellytyksiä sitä parempi !

Olen nauttinut kansainvälisen Feldenkrais seminaarisarjan luennoista ja tunneista. Monia todella hienoja ohjaajia. Keskiössä ihmisen vapaus ja tila löytää itse, turvallisessa, ilmavasti luotsatussa ympäristössä. Ja kunnioitus jokaisen löydöksiä kohtaan.

Nyt kuitenkin 70-vuotiaana minulla on tulevaisuus. Suunnitelmia, odotuksia, toiveita. Se on hauskaa.

Kevättä odotellaan nyt ihan ekana ja pitkää vaelluslenkkia Kipinän kanssa, ihan kohta.

Iloa päivääsi, kuulumisiin !

Elämän tunto

Lauantai 1.3.2025 klo 21.10 - Raisa

Olipa hieno ja innoittava taidedokumentti Teemalla Johanna van Gogh-Bongerista. Vincent van Goghin käly, joka veljesten kuoleman jälkeen taisteli Vincentin työt arvostetuiksi ja tunnetuiksi. Sinnikäs nainen, omana aikanaan naisen asemassa väheksytty ja vasta viime vuosina saanut ansaitsemansa arvostuksen.

Olen ollut niin autiona , koko maailman politiikan turbulenssi, sota, riitely.

Niin autiona kuin mikään ajatuksissani ei liikkuisi. Kävelyillä alakulon maisema, sumu, hiljaisuus...

Ja sitten yksi kulttuuridokumentti herätti elämäntuntoni.

Ja pieni jumppatunnustelu, kehontunnon kohotus.

Näistä se elämäntuntoni rakentui.

Toivotan sinulle elämänjanoa, kykyä tunnistaa itsessäsi millä sitä ravitset.

Uusia näkökulmia elämään. Minulle se usein on taide, kulttuuri, ihmisen kyky katsoa arkea syvemmälle. Vaikka arki on kyllä kaiken perusta, eiks vaan !

Heips !

Oikea-aikaisuus

Sunnuntai 23.2.2025 klo 14.12 - Raisa

Sunnuntaipäivä.

Käytiin aamulla pitkällä metsälenkillä Kipinän kanssa. Sitten lähdin Siikajärven jäälle hiihtämään. Siellä syntyi monta kohtaamista, järven rantojen asukkaiden, pilkkimiehen, hiihtäjien, kanssa. Jäällä ollaan jotenkin vapaalla zonella, kaikki tervehtivät, on iloista vaihtaa muutama sana. Aurinko auttoi.

Kotimatkalla Kipinä ja K kävelivät vastaan, Kimi , Kipinän kaveri, jengissä mukana. Iloista menoa.

Kotona ruoka maistui, eilistä makaronilaatikkoa ja kahta hyvää salaattia. Jälkiruoaksi juustoja ja lasi punaviintä. Juhla oli valmis !!! Juhlatunnelma. Kuin tyhjästä.

Mietin mistä se syntyi. Ensinnäkin omasta aktiivisuudesta, monen tunnin liikkuminen kauniissa ulkoilmassa väistämättä juhlistaa.

Tänään on sunnuntai, pyhäpäivä. Pyhäpäivän tunnelma leijui kaikilla jäällä liikkujilla.

Emme todellakaan tarvitse hyörintää 24/7 viikossa. Ihminen tarvitsee rytmiä. Tarvitsee pyhiä, kaikki ei voi ketjuuntua saumattomasti.

Kunniaan vanhat pyhät, viikkopyhät, vuoden kalenterit. Minulle pyhät ovat vuodenkalenterin taitoksia, suhteessa elämänkulkuun ja vuodenkiertoon, toisille kirkkopyhiä. Syystä tai toisesta, ylläpitäkäämme elämän rytmiä, tekemisen ja vapaahetkien tasapainoa !

Hyvää pyhää kaikille !

Hiljaisuus

Sunnuntai 16.2.2025 klo 17.42 - Raisa

Yhtenä aamuvarhaisena kuulin radiosta Erik Satien pianosarjan Gnossiennes. Minulle niin rakasta musiikkia. Olen tanssinut näihin kappaleisiin useasti lyhyitä improvisaatioita , lähinnä Pohjois-Karjalan keikoillani.

Musiikkia, joka minulle pitää sisällään hiljaisuuden, hiljaisuuden sointi, tila. Aina vastaan tulee tila.

Miksi minulle hiljaisuus pitää sisällään niin paljon elämää kun taas yhdelle läheiselleni hiljaisuus on painostavaa, tyhjää. Hän eli lapsuutensa vuosia hiljaisuudessa, illat istuttiin hiljaa, se on lapselle vaikeaa. Minä taas olin perheessä, jossa oli aina ääntä ja meininkiä, liian vähän tilaa minulle ja omille ajatuksilleni.

Jokohan me kohdussa valitsemme elämämme preferenssejä ? Sikiöajalta tutkimusten mukaan jää meihin jo paljon muistijälkiä. Mikä kaikki sitten onkaan meidän omaa valintaamme ja mikä annettua? Vapaus, onko se todella valintaa vaiko vaan olosuhteiden määrittämää, illuusio vapaudesta?

Minulle hiljaisuus tihkuu elämää, se paljastaa ja vahvistaa merkityksiä, synnyttää elämäntuntoa. Häly on minulle vuosi vuodelta yhä häiritsevämpää.

Minä haluan valita hiljaisuuden.

Syvyyssuunta

Perjantai 7.2.2025 klo 18.50 - Raisa

Eilen oli voimakas päivä.

Olin katsomassa vanhojen tansseja Lopella, rakas nuori läheiseni oli mukana vierailevana tanssijana. Nuoruuden lumo, into, vilpittömyys, ilo. Nuoret olivat  kuin kukat puhkeamaisillaan. Herkillä ja tosissaan. Juhla.

Ja juuri lähtiessäni sinne sain tiedon läheisen ystäväni äidin kuolemasta. Lähtö, saatto, luopuminen, läheisyys, kiitollisuus.

Kuolema on myös eräänlainen juhla, eletyn elämän juhla.

Elämän suuria asioita. Elämää suurempia. Miksi niin sanotaan? Itse elämähän on se suurin. Ihan tämä arkinen hetki, astioiden pesu, kaupassa käynti. Elossa oleminen.

Heräsin sitten kaikkeen tähän elämän tuntoon aamuyöstä. Napsautin yöklassisen soimaan seurakseni.

Ja mitä musiikkia ! Händelin kantaatti Marian kyyneleet, laulajana mezzosopraano Anne Sofia von Otter. Ylimaallinen ääni, syvä sointi ja tunne. Uinuin valveen ja unen rajamailla ja musiikki soi taivaallisena. Tämä kokemus oli elämää suurempi, näin voin sanoa, musiikki ja von Otterin ääni veivät minut jonnekin muualle, korkealle.

Näinkin voi käydä. Me kykenemme matkaamaan kokemuksessamme lähes minne tahansa.

Eilen myös ohjasin Feldenkrais viikkotunnin päivän aloitukseksi. Ihanaa on matkata yhdessä tuntilaisteni kanssa. Ihanaa. Kiitollinen siitä !

Nyt mukavaa viikonlopun aloitusta toivotan sinulle. Olisi mukava kuulla kuulumisiasi !

Heippa !

Kipinöintiä

Maanantai 3.2.2025 klo 13.45 - Raisa

Tänään meidän laumallamme on juhlapäivä !

Kipinä, Spithas, pohjoiskreikkalainen kokoni rotuinen koiramme on ollut meillä Suomessa kotonaan tänään tasan vuoden!

Aamulla Kipinä oli kuin sfinksi maatessaan arvokkaasti. Hänen rotunsa kokoni eli miletoksen koira on ollut seurakoirana jo antiikin ajoilta asti Kreikassa. On siis taustaa ja sukujuuria.

Mutta K on luonnehtinut Kipsua hip hop pojaksi, iloinen, eläväinen, ei ota turhia huolia. Ja erittäin herkkä, minä koen hänet taiteilijasieluna.

Kipinä tuo taloomme iloa, seuraa, uusia näkymiä, elämää ihan joka ikinen päivä. Olen elänyt koiran kanssa vuodesta 1984, ja Kipinä on nyt viides koirani/koiramme. Ennen Kipinää oltiin reilu vuosi ilman koiraa ja alakulo ja haikeus leijuivat ilmassa. Nyt on toisin !

Tänään lähdetään stadiin, ollaan ihan yötä ja mennään illalla kaikki kolme yhdessä ravintolaan. Kipinä tutustuu kaupunkielämään. Saas nähdä miten sujuu...

Ymmärrän hyvin Krista Pärmäkoskea, joka otti koiransa mukaan tueksi ja seuraksi kahden kuukauden treeni- ja kilpailureissulleen Keski-Eurooppaan. Nyt on huippu-urheilijan lihaksistolle ja vireelle varsin pitkä matkustus kotiin, sanoi 4 päivää kestävän, mutta varmasti on sen väärtti !

Helmikuu, kipinöidään, pysytään kartalla , terkut !

Häviäminen

Perjantai 31.1.2025 klo 10.53 - Raisa

Viikko on kulkenut mallikkaasti, eilen taas Feldenkrais-tuntijakso käynnistyi, tänään tunnen itseni energiseksi !

Kipinän kanssa juuri oltiin metsässä, hän oli myös energinen, peuran hajuja, nenä käynnissä...

Jokin päivä sitten kävi kommellus kännyni kanssa. Se oli yön aikana ladannut ohjelmistopäivityksen ja aamulla annoin luvan asentaa sen. Olin luultavasti hätäinen ja lopputulos oli, että känny pimeni eikä ottanut mitään käskyjä vastaan. Siinäpä se.

Tajusin, että nyt on tenkkapoo, en pääse mihinkään kirjautumaan, en voi vastata yhteydenottoihin, känny pois pelistä ja minä pois kuvioista.

Naurahdin K:lle, pidä nyt minua silmällä koska voin hävitä kokonaan.

Siihen K vastasi, olet kuin elektroni, kun elektronia ei häiritä se ei ole missään, se on olemassa vain yhteydessä muihin. Tämän oivalsi fyysikko Werner Heisenberg sata vuotta sitten !!! Eikö ole ihmeellistä.

No, ajoin mobiiliklinikalle ja asia hoitui sitä katkaisunappia painamalla. Klinikan miehellä oli maagiset kädet ja minä pääsin takaisin olevaisten kirjoihin.

Oivalluksia elämän luonteesta.

Hyvää päivää, heippa !

Täyttyneenä hissukseen

Tiistai 28.1.2025 klo 17.05 - Raisa

Nyt sitten kotona Inarin reissulta, olin ystäväni kanssa Skabmagovat saamelais- ja alkuperäiskansojen elokuvafestivaalilla.

Paljon ajateltavaa. Monia elokuvia ja paljon ajatuksia.

Alkuperäiskansojen kulttuurien kolme tukipilaria haastateltujen ilmaisemana, kertomukset, esivanhempien kunnioitus, joka pitää sisällään myös vanhemmista huolehtimisen ja ihmisen yhteys luontoon.

Siis kertomukset tärkeimpänä. Kertomukset kommunikaationa, välittäjinä. Siinä minunlaiselleni tanssijalle, abstraktin taiteen ystävälle vähän toista näkökulmaa. Alkuperäiskansat rakastavat kertomuksia. Kertomukset olivat kaiken keskiössä. Paikannimetkin koetaan kertomuksina, ne kertovat eletystä elämästä.

Esivanhempien kunnioitus. Olen kasvanut ajassa, jossa painotettiin edellisten sukupolvien rajoituksista vapautumista, lasten oikeudet, naisten tasa-arvo, vapautus uskonnon kahleista, voi on paljon, mistä oma sukupolveni on halunnut vapautua. Isovanhempiani olen kyllä kunnioitanut, mutta aina myös pyrkinyt tiedostamaan mielessäni heidän rajoitteensa ja sidoksensa aikaansa. Nyt festarilla ylistettiin lähes poikkeuksetta edellisiä sukupolvia, heidän perintöään. Aika lailla toinen näkökulma...

On raastavaa kuinka alkuperäiskansoja on riistetty, alistettu, pyritty hävittämään, sulauttamaan valtaväestöön. Tätä omien länsimaisten esi-isieni ja esiäitieni perintöä en voi kunnioittaa. On surullista jos ei voi kunnioittaa vanhempiaan.

Yhteys luontoon on minulle itsestäänselvyys, se on elinehtoni, tämän jaan alkuperäiskansojen kanssa kyseenalaistamatta.

Muita siellä kuulemiani ajatuksia.

Ihminen on vain niin rikas kuin kuinka paljon hän antaa muille.

Maailma on liian täynnä kuvia, nyt tarvitaan jotain muuta.

Ympäristö missä elät kertoo sinulle miten elää.

Minulle tämä oli tärkeä viesti. Ei kannata luoda jotain ihannetta itselleen vaan elää suhteessa ympäristön impulsseihin. Eri lailla kaupungissa kuin maalla. Itse kun olen koko elämäni pendeloinut kaupungin ja maaseudun välillä, aina ollut tunne, että jotain on toisaalla. Nyt kun olen luopunut kodistani Tokrajärvellä, todellisesta maaseudusta Ilomantsissa, tunnen jotain yllättävää asettumista ja rauhallisuutta. Mutta Inarissa iski taas toiseus, voi, haluaisin elää pidemmän jakson Lapissa. Ja taas sama dilemma, mihin kuulun? No kyllä sen hiffaan, että en Lappiin, hih.  Mutta, mutta...

Niinpä, nyt tarvii sulatella. Mutta maisema pohjoisessa on ihana, se vaikuttaa koko ihmiseen, mieleen ja kehoon. Ihana !

Ja festarin positiivinen tunnelma, nuorten saamelaistaiteilijoiden asenne, ei keskitytty ilmastonmuutokseen, synkkiin ajatuksiin, vaan viljeltiin positiivista asennetta. Kiitos siitä!

Nyt vaan tallataan näitä loskakelejä Uudellamaalla eteenpäin, hyvää mieltä sinulle toivotan, elellään eteenpäin elämäämme.

Aamun sarastus

Maanantai 20.1.2025 klo 16.06 - Raisa

Heräsin aamuvarhaisella, nousin juomaan vettä ihan pöpperössä, palasin sänkyyn, edelleen pöpperössä. Sitten seurailin prosessia kuinka pää hissukseen käynnistyi, sisältä käsin, ilman mitään erityistä impulssia ulkoapäin. Ajatus heräsi, yksi seurasi toista, suunnittelu käynnistyi, paljon turhaa sälää päässä virisi. En oikeastaan ollut hetkessä vaan jossain muualla. Yritin palata kehontuntoon, jos saisin vielä unen päästä kiinni, hain asettumista hetkeen, en lukemattomiin toisiin hetkiin vaan käsillä olevaan.

Uni on ihmeellinen asia.

Samoin ajatusten virta, irrallaan todellisuudesta, se oma kuplansa, pään sisäinen toiminta. Mistä se kaivaa käyttövoimansa? Ihminen on salaisuus.

Luen parhaillaan Pajtim Statovcin kirjaa Lehmä synnyttää yöllä. Paikoin rankkaa luettavaa, väkivaltaisia kuvia, ja myös paljon muuta. Kirja virittää ajatteluani, se ei ole suoranaista aistimusta vaan kuin aivot aistimassa sisältöjä.

Syksyllä syntynyt tapa hallita ajatuksiani on kuunnella radiosta klassista musiikkia, toin Tokrajärveltä vanhan Blaupunkt radioni tänne yöpöydälleni. YLE ykkösen yöradio on ihastuttava. Tunnistan itsessäni kun kuuntelen klassista musiikkia pääni rauhoittuu, aivojeni synaptinen tila muuttuu ja avautuu tilaa unelle. Ja ehkä silläkin on merkitystä, että rakastan klassista musiikkia !

Kiva olisi kuulla ajatuksiasi, klikkaa alta kommentoi kirjoitusta-sanoja, pääset kirjoittamaan.

Kiitos !

Aamun kipinät

Keskiviikko 15.1.2025 klo 12.26 - Raisa

Flunssa pysäytti liikkeen muutamaksi päiväksi. Jäykistyin, alkoi kolotella.

Aamulla sängyssä sitten uppouduin tuntooni ja liikkeeseeni, aloin tutkia suuntia, yhteyksiä liikkeessä, aistittua tarkemmin sisäiseen tapahtumaan ja pikku hiljaa elävyys virkosi, sisäinen kokemus syveni ja elävöityi, elossaolemisen tunne liikkeessä avautui, minuuteni kirkastui, elämä alkoi tuntua merkitykselliseltä, ilo kurkisti sisään. Feldenkrais tapa työskennellä pelastaa minut alhosta, nostaa takaisin pinnalle.

Edellisenä iltana kuuntelin sattumoisin Ruben Stillerin keskusteluohjelmaa vanhenemisesta. Asiantuntijana oli filosofien tohtori, tietokirjailija Tiina Raevaara. Hän puhui kuolemasta niin totta totisena biologisen tapahtumana, siitä kuinka solut hidastuvat, eivät kykene enää uusiutumaan, alkavat kerätä kuonaa ja lopulta jokin soluryhmä vaan väsähtää ja lopettaa toiminnan ja kokonaisuus pysähtyy. Siinä ei ole mitään mystistä, ei pelottavaa. Minua helpotti ja vapautti tämä perimmäisen luonnollisuuden ymmästäminen ja hyväksyminen.

Ja alan tuntea tuon hidastumisen soluissani, biologiani. Se on jotain uutta rajallisuutta mitä elämässä en ole aiemmin joutunut kohtaamaan. Uutta kokemusta.

Aurinko paistaa ja Kipinä karkasi !!!!

Mukavaa päivää Sinulle !

Kipinöintiä

Sunnuntai 12.1.2025 klo 10.29 - Raisa

Uusi päivä, aurinkoinen.

Olen flunssasta toipumassa, on ollut hiljaista. Kaipuu kommunikaatioon herää. Onko se niin, että ihminen täyttyy vasta vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa? Kipinä koirani kanssa kyllä kommunikoin, Kipinä on elämämme ilo. Mutta toinen ihminen on myös ihmiselle tärkeä.

Kipinä tuli juuri kotiin aamukävelyltä, oli tavannut kolme koirakaveria ja on nyt tosi iloinen ja inspiroitunut. Kyllä lajitoverit ovat tärkeitä vaikka lajien välinen kommunikointi on myös todellista ja ravitsevaa kaikille.

Katsoin eilen hienon tanssidokumentin Tommi Kitti - luovuttamisen taito, löytyy areenasta. Tommi kertoi kuinka tanssijavuosinaan haki tiedon ja tunnon sisältään, nyt seuraavassa elämänvaiheessaan haluaa katsoa ulos.

Feldenkrais tunneilla katsomme sisään. Miten on kommunikoinnin laita silloin ? Näen, että Feldenkrais-työskentelyssä on tärkeää olla suhteessa ympäristöön, lattiaan, ympäröivään tilaan, suuntiin. Suhteutua maailman kanssa.

Kiitos sinulle, mukavaa päivää !

Kipinöintiä

Perjantai 10.1.2025 - Raisa

Näin tänään, kokeilun kolmas päivä. Nyt pitää päättää jatkanko. Tekniikka on otettu haltuun,

Lumisadetta odotellessa. Pian telkasta hiihdot. Olen penkkiurheilija. Ja myös live liikkuja, tänään aamulla rämmittiin Kipinän kanssa metsässä reilu tunti. Tuli hyvä hiki ja oli kivaa.

Kuulumisiin !

Kipinöintiä

Keskiviikko 8.1.2025 - Raisa

Nyt kokeilemaan sähköistä päiväkirjaa !!!

Pitkään jo miettinyt tätä, nyt kokeilen.

Kokeilla ja kokea.

Kipinöintiä tulee meidän Kipinä koirasta, Spithas, kreikaksi kipinä. Ystävällinen. Herttainen. Valoisa. Näitä avuja maailma tarvitsee

Hyvää päivää sinulle !