Hiljaisuus

Yhtenä aamuvarhaisena kuulin radiosta Erik Satien pianosarjan Gnossiennes. Minulle niin rakasta musiikkia. Olen tanssinut näihin kappaleisiin useasti lyhyitä improvisaatioita , lähinnä Pohjois-Karjalan keikoillani.

Musiikkia, joka minulle pitää sisällään hiljaisuuden, hiljaisuuden sointi, tila. Aina vastaan tulee tila.

Miksi minulle hiljaisuus pitää sisällään niin paljon elämää kun taas yhdelle läheiselleni hiljaisuus on painostavaa, tyhjää. Hän eli lapsuutensa vuosia hiljaisuudessa, illat istuttiin hiljaa, se on lapselle vaikeaa. Minä taas olin perheessä, jossa oli aina ääntä ja meininkiä, liian vähän tilaa minulle ja omille ajatuksilleni.

Jokohan me kohdussa valitsemme elämämme preferenssejä ? Sikiöajalta tutkimusten mukaan jää meihin jo paljon muistijälkiä. Mikä kaikki sitten onkaan meidän omaa valintaamme ja mikä annettua? Vapaus, onko se todella valintaa vaiko vaan olosuhteiden määrittämää, illuusio vapaudesta?

Minulle hiljaisuus tihkuu elämää, se paljastaa ja vahvistaa merkityksiä, synnyttää elämäntuntoa. Häly on minulle vuosi vuodelta yhä häiritsevämpää.

Minä haluan valita hiljaisuuden.