Kevätsade

Alkoi sataa, keväinen ilta hämärtyy.

Hanhet ovat palanneet, kuuluu kaakatus järveltä. Eilen putosivat jäät Siikajärvestä, osittain, meidän ranta vapautui. Jäiden lähtö on aina merkinnyt minulle paljon, iso päivä, voimakas fiilis, kun katsoo jäiden lähtöä. Suora yhteys luonnon kiertokulkuun.

Heti illalla pulahdin veteen. Talviturkki heitetty ! Energian ryöpsähdys. Tänään aamulla olin vielä täynnä toimintatarmoa, tuli siivottua kylppäri, pestyä pyykit, lakaistua pihakiveys, haravoitua autotallin edusta. Pitkät ja kivat lenkit Kipinän kanssa. Kerrassaan mukava sunnuntaipäivä.

Nyt hiljainen ilta, satelee. Pian ruoho alkaa vihertää. Mutta juuri nyt on vielä monta kaunista harmaan, ruskean sävyä maassa.

Rauha, hiljaisuus. Miten onnellisia olemme Suomessa kun on rauhaa, tilaa, luontoa. Ei tarvitse pelätä. Pitää arvostaa tätä kaikkea. Ei marmattaa koko aikaa.

Sateen ropina. Iltapäivällä istuimme ja K:n kanssa muistelimme Tokrajärven elämää. Niin paljon hyviä muistoja. Niin pitkä pätkä elämää, 40 vuotta. Niin paljon oppimista. Ja nyt niin paljon kiitollisuutta.

Hiljainen sade ropisee, alkaa tuoksua. Valoisa ilta, kesäaika.