Täyttyneenä hissukseen

Tiistai 28.1.2025 klo 17.05 - Raisa

Nyt sitten kotona Inarin reissulta, olin ystäväni kanssa Skabmagovat saamelais- ja alkuperäiskansojen elokuvafestivaalilla.

Paljon ajateltavaa. Monia elokuvia ja paljon ajatuksia.

Alkuperäiskansojen kulttuurien kolme tukipilaria haastateltujen ilmaisemana, kertomukset, esivanhempien kunnioitus, joka pitää sisällään myös vanhemmista huolehtimisen ja ihmisen yhteys luontoon.

Siis kertomukset tärkeimpänä. Kertomukset kommunikaationa, välittäjinä. Siinä minunlaiselleni tanssijalle, abstraktin taiteen ystävälle vähän toista näkökulmaa. Alkuperäiskansat rakastavat kertomuksia. Kertomukset olivat kaiken keskiössä. Paikannimetkin koetaan kertomuksina, ne kertovat eletystä elämästä.

Esivanhempien kunnioitus. Olen kasvanut ajassa, jossa painotettiin edellisten sukupolvien rajoituksista vapautumista, lasten oikeudet, naisten tasa-arvo, vapautus uskonnon kahleista, voi on paljon, mistä oma sukupolveni on halunnut vapautua. Isovanhempiani olen kyllä kunnioitanut, mutta aina myös pyrkinyt tiedostamaan mielessäni heidän rajoitteensa ja sidoksensa aikaansa. Nyt festarilla ylistettiin lähes poikkeuksetta edellisiä sukupolvia, heidän perintöään. Aika lailla toinen näkökulma...

On raastavaa kuinka alkuperäiskansoja on riistetty, alistettu, pyritty hävittämään, sulauttamaan valtaväestöön. Tätä omien länsimaisten esi-isieni ja esiäitieni perintöä en voi kunnioittaa. On surullista jos ei voi kunnioittaa vanhempiaan.

Yhteys luontoon on minulle itsestäänselvyys, se on elinehtoni, tämän jaan alkuperäiskansojen kanssa kyseenalaistamatta.

Muita siellä kuulemiani ajatuksia.

Ihminen on vain niin rikas kuin kuinka paljon hän antaa muille.

Maailma on liian täynnä kuvia, nyt tarvitaan jotain muuta.

Ympäristö missä elät kertoo sinulle miten elää.

Minulle tämä oli tärkeä viesti. Ei kannata luoda jotain ihannetta itselleen vaan elää suhteessa ympäristön impulsseihin. Eri lailla kaupungissa kuin maalla. Itse kun olen koko elämäni pendeloinut kaupungin ja maaseudun välillä, aina ollut tunne, että jotain on toisaalla. Nyt kun olen luopunut kodistani Tokrajärvellä, todellisesta maaseudusta Ilomantsissa, tunnen jotain yllättävää asettumista ja rauhallisuutta. Mutta Inarissa iski taas toiseus, voi, haluaisin elää pidemmän jakson Lapissa. Ja taas sama dilemma, mihin kuulun? No kyllä sen hiffaan, että en Lappiin, hih.  Mutta, mutta...

Niinpä, nyt tarvii sulatella. Mutta maisema pohjoisessa on ihana, se vaikuttaa koko ihmiseen, mieleen ja kehoon. Ihana !

Ja festarin positiivinen tunnelma, nuorten saamelaistaiteilijoiden asenne, ei keskitytty ilmastonmuutokseen, synkkiin ajatuksiin, vaan viljeltiin positiivista asennetta. Kiitos siitä!

Nyt vaan tallataan näitä loskakelejä Uudellamaalla eteenpäin, hyvää mieltä sinulle toivotan, elellään eteenpäin elämäämme.